torstai 27. marraskuuta 2014

Runous

Perinteinen lyriikka
Runous eli lyriikka on vanhin kirjallisuuden laji. Aikojen alussa runoja laulettiin eikä niitä kirjoitettu muistiin, vaan laulut siirtyivät sukupolvilta toisille pelkän kuulon varassa. Siksi olikin tärkeää, että näissä lyyrisissä lauluissa oli helposti mieleen jäävä rytmi ja sellaiset sanat, jotka oli helppo pitää mielessä. Siksi lauletuissa runoissa oli loppusointuja, toistuvia rytmikaavoja tai alkusoinnullisia sanoja ja toistoa.


Runomitat
Kun kirjoitustaito kehitettiin, runoja alettiin kirjoittaa ylös. Kirjoitetusta runoudesta tuli oma taidelajinsa. Loppusoinnut ja rytmi säilyivät edelleen tärkeässä osassa. Eri runouden lajeille oli omat, tarkoin säädetyt mittansa. Säkeistöt olivat tietyn mittaisia ja niissä piti olla tavurakenteeltaan oikeantyyppisiä sanoja. Oikean runoilijan tunnisti siitä, että hän hallitsi nämä tarkoin säännellyt runomitat.
Runomittoja ovat mm. trokee, daktyyli, jambi ja anabesti. Japanilaisia runomittoja ovat mm. tanka ja haiku.
Runomitta rakentuu yhdestä tai useammasta säkeestä eli runon rivistä. Runomitta rytmittää runon lausumista. Siihen kuuluvat myös tauot. Säkeen sisällä olevaa taukoa sanotaan kesuuraksi.
Alla olevasta linkistä pääset tutustumaan edellä mainittuihin runomittoihin.
Lisämateriaalia:

Riimit
Perinteisen, mitallisen runon paras tuntomerkki on riimi. Monien mielestä riimit eli loppusoinnut tekevät runosta oikean runon. Näin asia pitkään olikin.
Varhaisin runous perustui runomittoihin eikä niissä ollut loppusointuja. Kansalliseepoksessamme Kalevalassa ei käytetä lainkaan loppusointuja. Loppusoinnut tulivat runouteen vasta 500-luvun uskonnollisesta runoudesta.
Suomenkielisessa mitallisessa runoudessa käytettiin loppusointuja aina 1950-luvulle asti. Suoranaisia loppusointuvirtuooseja ovat. mm. Eino Leino, Otto Manninen, Aaro Hellaakoski, Kaarlo Sarkia ja Lauri Viita.
50-luvun modernismin myötä loppusoinnut ovat jääneet nykyrunoudesta lähes kokonaan pois. Loppusointuja esiintyy enää vain laulujen sanoituksissa ja lastenloruissa. Muussa runoudessa ne vaikuttavat vanhanaikaisilta ja jopa hieman koomisilta.

Erilaisia riimejä ja riimisarjoja
Riimit muodostuvat kahden tai useamman säkeen lopputavujen samankaltaisuudesta. Yleensä loppusoinnut muodostuvat yksi- tai kaksitavuisista sanoista: lyö - syö, saamme - jaamme jne. Olisi hyvä, jos loppusoinnussa keskenään olevat sanat olisivat eri sanaluokista: omamme - lomamme - otamme.
Loppusointu sitoo yhteen säekokonaisuuksia ja yhdistää erilaisia ajatuksia. Se voi saada aikaan yllätysiä ja uusia oivalluksia. Riimi kuljettaa runon ajatusta eteenpäin ja luo siihen musiikin tuntoa.
Riimit voivat esiintyä runoissa pareittain tai erilaisissa riimisarjoissa. Riimien järjestys vaikuttaa runon rytmiin. Riimirakennetta merkitään kirjaimilla, samanlaiset riimit merkitään samalla kirjamella.

"Siisti täytyy aina olla!"

A
sanoi kissa hietikolla. -

A
Raapi päälle tarpeenteon

B
pienen, sievän santakeon.

B

(Lauri Viita: Moraali)
Tämän runon riimikaava on siis AABB

Ikkunaani soittaa

A
sade toukokuun.

B
Suvi armas koittaa,

A
paisuu silmut puun.

B

(Einari Vuorela: Toukokuun sade)

Tämän runon riimikaava on ABAB

Yöstä valoon

A
voinko mennä?

B

Nouse, lennä

B
siltaa sinen!

C

Siivellinen

C
kunpa oisin!

D

Tee siis toisin:

D
rämmi saloon!

A

(Lauri Viita: Kaksi tietä)

Tässä runossa riimikaavana on ABBCCDDA



  1. Tehtävä
    Täydennä aukkotehtävä (5p)
  1. Tehtävä


Moderni runous
50-luvun aikana säännöllinen rytmi ja loppusoinnut saivat väistyä vapaan mitan tieltä. Runon tärkeimmäksi elementiksi tuli kuva. Ennen runo oli ennen kaikkea auditiivinen eli oli tärkeää, miltä runo kuulosti, modernissa runossa tärkeämpää on se, että runo välittää lukijalleen voimakkaan kuvan. 
Moderni runous alkoi puhua uusista, arkisistakin aiheista ja mukaan tuli myös puhekielisiä ilmaisuja. 

Vaikka moderni runous on mitatonta, se ei suinkaan ole rytmitöntä. Olisikin parempi nimittää sitä vapaarytmiseksi runoudeksi. Modernin runon analyysissa voi kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

  • säerakenne: kuinka pitkiä säkeitä runoissa esiintyy ja millaisia jaksoja ne muodostavat
  • välimerkit:  millaisia välimerkkejä on käytetty, minkä pituisia virkkeitä runoissa on ja miten ne vaikuttavat runon rytmiin
  • toisto: millaisia asioita runossa toistuu (äänteet, sanat, kuvat jne.)
  • puhe: dialogi, kommentit, slangin käyttö, vieraat kielet
  • typografia eli runon ulkoasu. Miten säkeet ja säkeistöt on aseteltu paperille
Proosaruno on runo, joka on kirjoitettu "yhteen pötköön" kuten romaanien ja novellien tekstit. Sitä ei siis ole jaettu säkeisiin eikä säkeistöihin.
Runoanalyysista enemmän:


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Poliittiset vuosikymmenet 1960 ja 1970

Suomi 1960-luvulla

Millaista oli elää lapsuutta ja nuoruutta 1960-luvulla:
TEE TEHTÄVÄ 12.


1960-luvun kirjallisuus

60-luvulla nuoret halusivat muuttaa maailmaa. Älymystö, johon myös kirjailijat tuohon aikaan kuuluivat, halusivat ennen kaikkea yhteiskunnallista tasa-arvoa ja he olivat sen vuoksi valmiita nousemaan barrikadeille ja marssimaan kaduilla banderollit kädessä. 
1960-luku oli kiivainta kirjasotien aikaa. Suuri lukeva yleisö oli tottunut toisenlaiseen kirjallisuuteen, jota uusi kirjailija sukupolvi julkaisi. Aikaisemmissa kirjasodissa kohua synnytti sotaa käsittelevät teokset. 60-luvulla paheksuntaa aiheutti kirjallisuus, jossa käsiteltiin seksuaalisuutta ja uskontoa. 
Paheksuntaa aiheutti mm. Paavo Rintalan teokset Mummoni ja Mannerheim (1960-62) ja Sissiluutnantti (1963). Keskustelua aiheutti mm. Alpo Ruuthin Kämppä (1969) ja Tytti Parraksen Jojo (1968).
Suurimman kohun aiheutti kuitenkin Hannu Salaman Juhannustanssit (1964)
Kirjasotien paras anti oli se, että jouduttiin uudelleen miettimään taiteen tulkintatapoja. Ymmärrettiin myös se, että taiteilijan sananvapauteen kuului ilmaista asioita eikä häntä voitaisi kevein perustein haastaa oikeuteen. 
TEE TEHTÄVÄ 7. Etsi vastaukset netistä. 
1950-luvun modernismin jälkeen ääneen pääsivät ns. radikaalit, jotka halusivat politisoida kulttuuria. 60-luvun merkittävin runokokoelma oli Pentti Saarikosken Mitä tapahtuu todella? Runot ovat polittisia kommentteja, joita Saarikoski oli poiminut sanomalehdistä, ihmisten puheista ja kirjoista. Samaa tapaa käyttivät amerikkalaiset beatnik-runoilijat. Saarikoski käytti runoissa muitakin arkisia elementtejä, kuten lehtiotsikoita, mainoksia ja vitsejä. Toisaalta Saarikoski tunsi hyvin myös antiikin kirjallisuuden ja hän siteerasi runoissaan yhtä luontevasti suuria antiikin mestareita.
Saarikosken runot:
TEE TEHTÄVÄ 8. 
Tutustu oppikirjan kappaleeseen:
TEE TEHTÄVÄ 9. 
Euroopan hulluvuosi 1968:
TEE TEHTÄVÄ 10.
Maailmalla tapahtuu 1960-luku
TEE TEHTÄVÄ 11.


60-luvun kirjailijoita ja teoksia
Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
Paavo Rintala: Mummoni ja Mannerheim, Sissiluutnantti
Pentti Saarikoski: Mita tapahtuu todella?
Hannu Salama: Juhannustanssit
Alpo Ruuth: Kämppä
Tytti Parras: Jojo

Suomi 1970-luvulla

1970-luvulla Suomi oli kaupungistunut teollisuusmaa. Suurten kaupunkien läheisyyteen oli rakennettu nukkumalähiöitä kuten Tampereella Hervanta ja Tesoma. 
70-luvulla yhä useammalla nuorella oli mahdollisuus jatkaa opintojaan vanhempien koulutustaustasta lukuunottamatta. Ennen työläisen poika tai tytär seurasi vanhempiensa jalanjälkiä työläisammattiin, mutta 70-luvulla työläisen lapsi saattoi kirjoittaa ylioppilaaksi ja jatkaa opintojaan yliopistossa.
1970-luku oli hyvinvointivaltion huippuaikaa. Vaikka kirjallisuudessa radikalismia ei nähtykään, 70-luvulla erilaiset ideologiat olivat suosittuja. Näistä näkyvimpänä esimerkkinä mm. taistolaisuus. Kekkosen valtakausi jatkui koko 70-luvun. Kekkosen lämpimät välit Neuvostoliittoon puhuttivat ulkovaltoja ja maailmalla puhuttiinkin "suomettumisesta", jolla viitattiin Suomen ja Neuvostoliiton suhteeseen.
1970-lukua leimasivat myös maailmanlaajuinen öljykriisi ja vuonna 1975 Helsingissä pidetty ETYK-kokous.   


1970-luvun kirjallisuus



1970-luvulla kirjallisuus ei samalla tavalla poliittisesti värittynyttä kuin 60-luvulla- Runoudessa keskityttiin mm. luonto- ja mieterunouteen. Romaanikirjailijoita puhutti suuri maaltamuutto. 70-luvun romaaneissa päähenkilöt muuttivat maalta kaupunkiin tai kuntakeskuksiin. Mm. Pirkko Saisio kuvasi tavallisten ihmisten elämää muuttuvassa yhteiskunnassa. 

Proosassa eli suorasanaisessa kirjallisuudessa oli useampia suosittuja suuntauksia. Osa kirjallisuudesta oli ns. työläiskirjallisuutta, joka jatkoi perinteisen realismin jäljissä. Suomessa ilmestyi laajoja romaanisarjoja, joista tuli hyvin suosittuja. Tällaisia olivat mm. Kalle Päätalon Iijoki-sarja ja esim. Orvokki Aution romaanitrilogia. 1800-luvun lopun hengessä pääosassa oli maaseudulla asuvat ihmiset ja heidän kohtalonsa. 

Maaseutuproosan vastakohdaksi julkaistiin myös romaaneja, joissa kuvattiin keskiluokkaa ja suomenruotsalaisia kulttuuripiirejä. Esimerkiksi Jörn Donner kirjoitti 10-osaisen Anders-sarjan. Samantyyppinen sarja on Henrik Tikkasen kirjoittama ns. osoitesarja. Nämä molemmat sarjat edustavat myös tunnustuksellista proosaa, jossa kirjailija ammentaa kokemuksia omasta elämästään. 

Suurin osa 50-luvulta aloittaneista kirjailijoista jatkoivat kirjoittamistaan vielä 1970-luvullakin. Kirjallisuus ei koskaan muutu radikaalisti yhdessä tai kahdessa vuosikymmenessä. 

- ensimmäiset postmodernistit

Tutustu Milla Peltosen esitelmään 70-luvun kirjallisuudesta tässä


Jälleenrakennuksen vuosikymmen 1950-luku

Suomi 1950-luvulla

Sodan jälkeinen aika oli Suomessa raskasta uudelleenrakentamisen aikaa. Suomi kuului toisen maailmansodan häviäjiin ja joutui sen vuoksi maksamaan raskaat sotakorvaukset Neuvostoliitolle. 50-luvulla Suomessa elettiin vielä säännöstelyn aikaan. Monet elintarvikkeet kuten sokeri, kahvi ja voi olivat ns. kortilla. Säännöstely loppui maaliskuussa 1954. 

50-luvulla Suomi oli vielä maatalousmaa. Suurin osa kansasta eli maaseudulla. Suomi alkoi vähitellen teollistua ja monet nuoret muuttivat työn perässä kaupunkeihin, jonne rakennettiin uusia, moderneja kerrostaloalueita. Kaupunkiasuinnoissa oli monia, viehättäväviä uutuuksia, kuten sähköliesi ja jääkaappi. Mukavuuksia, joista maaseudulla ei osattu edes unelmoida. Monet naiset olivat 50-luvulla kotiäitejä ja he huolehtivat kodista ja lapsista, kun miehet kävivät töissä toimistoissa tai tehtaissa. 


Coca Cola Helsingin olympialaisissa 1952
50-luvulla Suomi alkoi avautua länteen. 1952 Helsingissä oli kesäolympialaiset  ja Armi Kuuselasta kruunattiin uusi Miss Universum. Suomessa alettiin myydä Coca Colaa ja tekevisiot alkoivat yleistyä tavallisissa kodeissa. Perheillä oli varaa hankkia myös oma auto. 

50-luvulla Suomeen rantautui amerikkalainen nuorisokulttuuri. Elvis Presley shokeerasi lantioliikkeillään.  Kaduilla alkoi näkyä lättähattuja ja rasvatukkia. 50-luvun nuorisokulttuurista voit lukea lisää tästä.

Urho Kekkonen valittiin Suomen tasavallan presidentiksi vuonna 1956.


1950-luku kirjallisuudessa

1950-luku oli suomenkielisessä kirjallisuudessa ensimmäinen modernismin vuosikymmen. 50-luvun kohutuin teos lienee Väinö Linnan Tuntematon sotilas, jota käsittelemme vasta myöhemmin keväällä. Monet aikaisemmin debytoineet kirjailijat jatkoivat menestyksekästä uraansa. Uusia kirjailijoita olivat mm. Pentti SaarikoskiPaavo HaavikkoLassi NummiKirsi KunnasEila PennanenEeva Joenpelto ja Tove Jansson.

50-luvun modernismi näkyi erityisesti lyriikassa eli runoudessaProosassa eli romaaneissa ja novelleissa luovuttiin vanhasta, yhtenäisestä maailmakuvasta. Kirjailijat uskalsivat kyseenalaistaa vanhoja arvoja. Esim. Väinö Linnan Tuntematon sotilas synnytti kirjallisen sodan. Kustantaja julkaisi Tuntemattomasta sotilaasta sensuroidun version, sillä Linnan väitettiin herjaavan suomalaista armeijaa. Teos julkaistiin sensuroimattomana versiona nimellä Sotaromaani vasta vuonna 2000.


Lukuvinkkejä:


LISÄMATERIAALIA:

1950-luvun kirjallisuus Ylen Elävässä arkistossa:


tiistai 28. lokakuuta 2014

Nykykirjallisuustyö

Yhdeksännellä luokalla teemme kirjallisuustyön suomalaisesta nykykirjallisuudesta.

Työtä varten sinun tulee valita yksi suomalainen nykykirjailija.  Voit valita kirjailijasi tästä listasta. Voit ehdottaa myös jotain muuta kirjailijaa listalle.

Kirjallisuustyön vaiheet:

1. Valitse kirjailija ja yksi hänen teoksensa, jonka AIHE kiinnostaa sinua. Valitse huolellisesti. Tutki listaa, etsi tietoa sekä kirjailijasta ja kirjasta, ENNEN KUIN teet lopullisen valintasi. Voit käyttää hyväksesi esim. kirjaston tietokantoja: PIKI-verkkokirjasto.

2. Tee valitsemastasi kirjailijasta referaatti kirjoitelmavihkoosi.
Referaatin ohjeet löydät täältä. Voit etsiä lähdemateriaalia referaattiisi sekä netistä että tietokirjoista tai lehdistä.

3. Mitä AIHETTA valitsemasi teos käsittelee?
Ota selvää tästä aiheesta ja kirjoita siitä pohtiva essee. Ohjeet esseeseen löydät täältä.

4. Kirjoita samasta aiheesta mielipidekirjoitus. Ohjeet löytyvät täältä.

5. Lue valitsemasi teos viimeistään joululoman aikana ja kirjoita siitä esittely. Kirjaesittelyn ohjeet löydät täältä tai alapuolelta (kuvat). Esittely pitää kirjoittaa TÄSMÄLLEEN ohjeiden mukaan, jotta siitä saa suoritusmerkinnän. Jos esittely poikkeaa annetuista ohjeista, epäilen oppilaan plagioineen sen jostakin.














VERKKOKIRJASTON KÄYTTÖ:

Kun haet jotakin teosta, voit tarkastaa asiasanoista, mitä aihetta kirja käsittelee:








maanantai 20. lokakuuta 2014

Lauseenvastikkeet

Lauseenvastikkeita käytetään nimensä mukaisesti lauseiden tilalla (vastike = korvaaja). 

Lauseenvastikkeita käytetään enimmäkseen kirjoitetussa kielessä. 



Myös partisiippirakenteet korvaavat sivulauseita.
Ne korvaavat JOKA-lauseita.




sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Nominaalimuotoiset verbit

Verbit voidaan jakaa kahteen ryhmään:

1. persoonamuotoiset verbit
2. nominaalimuotoiset verbit


Persoonamuotoiset verbit taipuvat persoonamuodoissa.
Niillä on myös neljä aikamuotoa ja neljä tapaluokkaa eli modusta.

Nominaalimuotoiset verbit voidaan jakaa kahteen alaryhmään:

a) infinitiivit
b) partisiipit

Nominaalimuotoiset verbit taipuvat kuten adjektiivit tai substantiivit.


 

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Yleiskieli ja kirjakieli


Suomen kieltä on puhuttu jo tuhansia vuosia, mutta sitä on kirjoitettu vajaat 500 vuotta.
Mikael Agricolaa kutsutaan kirjakielen isäksi. Hänen ABCkiriansa ilmestyi vuonna 1543.




Yleiskieli on sopimuksenvarainen kielimuoto. Sen kirjallista vastinetta sanotaa kirjakieleksi.

Tehtävät:

Oppikirja s. 85 teht. 1.
Oppikirja s. 85 teht. 4.

Vastaa tehtäviin kirjoitelmavihkoosi kokonaisilla virkkeillä.




Tehtävät.

1.
Haastattele jotakuta luokkakaveriasi.

a) Kirjoita hänen vastauksensa ylös ja käytä ystäväsi käyttämää puhekieltä. Kirjoita koko teksti kirjoitelmavihkoosi minämuodossa:

"Olin koko loman vaan kotona, tai no käytiin me kerran landella.

Haastattelukysymykset:

1. Mitä teit kesälomalla?
2. Matkustitko minnekään lomallasi?
3. Mikä oli parasta tässä kesässä?
4. Miltä loman loppuminen tuntui?
5. Mihin asioihin aiot panostaa erityisesti viimeisenä peruskouluvuotenasi?

b) Kirjoita sama teksti nyt kirjakielellä ja käytä kolmatta persoonaa:

Liisa kertoi olleensa lähes koko lomansa kotona lukuunottamatta yhtä viikkoa, jolloin he olivat perheen kesämökillä. 


perjantai 16. toukokuuta 2014

TV

Sana televisio tulee kreikan kielestä (tele = kauko, visio = näky).
Radio toi maailman ihmisten koteihin 1920-luvulla, Suomessa radio tavoitti jo kolmanneksen väestöstä 1930-luvulla.

Televisiotekniikkaa oli kehitelty maailmalla jo 1920-luvulta lähtien. Ensimmäiset yleiset TV-lähetyksen tehtiin vuonna 1934 Saksassa. Aluksi TV-vastaanotin pystyi lähettämään vain mustavalkoista kuvaa, vaikka teoriassa ensimmäinen väritelevisiovastaanotin rakennettiin jo vuonna 1944.

Suomeen ensimmäiset televisiot tulivat vasta 1950-luvulla ja se yleistyi suomalaisissa kodeissa vasta seuraavalla vuosikymmenellä.

Nykyään TV-vastaanotin löytyy lähes jokaisesta suomalaisesta kotitaloudesta. Viime aikoina TV on saanut kilpailijan internetistä. Moni seuraakin TV-ohjelmia yksinomaan tietokoneruudulta tai mobiililaitteilta. Silti vieläkin moneen kotiin hankitaan iso taulu-TV, josta voidaan katsoa elokuvia tai pelata konsolipelejä.




Tehtävä:

Tee kanava-analyysi. Ohjeet löytyvät PP-esityksestä.
Jaa työsi oman luokkasi Padlet-seinällä.

8D
8J


Lisätietoa aiheesta:

Television kehitysnäkymät Suomessa

TV-mittaritutkimuksen tuloksia

Viestinnän historiaa

Sarjakuvat

Sarjakuvien piirtäminen on ikivanha perinne. Kivikautiset luolamaalaukset ja egyptiläisten värikkäät ihmisten ja jumalten elämästä kertovat seinämaalaukset hautaholveissa ovat esimerkkejä kuvien sarjallisuudesta. Puhekuplia kuvie yhteydessä on käytetty ensimmäisen kerran tiettävästi jo keskiajalla.

Nykymuotoinen sarjakuva syntyi 1800-luvun lopulla. Aluksi sarjakuvat olivat lähinnä viihdettä, mutta myöhemmin niissä käsiteltiin myös vakavampia aiheita.

Sarjakuvia julkaistaan strippeinä eli lyhyinä noin neljän ruudun strippeinä sanomalehdissa ja internetissä tai omina albumeinaan. Sarjakuvalla on tuhansia alatyyppejä.


Lähteet: http://mediametka.fi/opetusmateriaalit/muu-opetusmateriaali/sarjakuvat/

Tehtävät:

1. Käykää opettajan kanssa läpi sarjakuvan ilmaisukeinoja, historiaa ja lajityyppejä.

2. Valitse yksi sarjakuva-albumi, jonka luet.

3. Pyydä opettajalta sarjakuvatehtävämoniste, jonka liimaat kirjoitelmavihkoosi.

4. Kun olet täyttänyt monisteen, voit alkaa tehdä omaa sarjakuvaasi. Voit pyytää opettajalta valmiin strippipohjan tai voit piirtää oman pohjasi tyhjälle paperille. Paperia saat opettajalta

Muista käyttää eri kuvakokoja!

Linkki: Kuvakoot (Mediakompassi, YLE)

AMT


Linkkejä:

Kvaak.fi









tiistai 13. toukokuuta 2014

Juhlapuhe

Elämässä tulee eteen tilaisuuksia, joissa puhe on paikallaan. Isovanhempasi tai vanhempasi täyttävät pyöreitä vuosia, paras ystäväsi menee naimisiin tai sinut valitaan haastavaan työpaikkaan, jossa julkinen puhuminen kuuluu työnkuvaan.

Hyvä puhe on etukäteen valmisteltu, vaikka se saattaisikin kuulijoista tuntua spontaanilta. Mitä tottuneempi puhuja on, sitä enemmän hän voi luottaa siihen, että sanat asettuvat sopivasti, vaikka niitä kaikkia ei olisikaan kirjoitettu ylös. Tosin se on hyvä kirjoittaa itselleen ylös, sillä voihan olla, että syntymäpäiväsankari tai hääpari haluavat sen muistoksi, tai työpaikkasi tiedotusosasto julkaisee sen henkilöstölehdessään.

Juhlapuhe noudattaa seuraavaa kaavaa:

1. Puhuttelu
2. Historia (yhteisen menneisyyden muistelu)
3. Nykyisyys (mihin asti nyt on tultu)
4. Tulevaisuus (annetaan elämänohjeita tai ennustetaan tulevaisuutta)
5. Loppukevennys (joku hauska muisto, sanonta tai vitsi)
6. Onnentoivotus


Vinkkejä onnistuneeseen juhlapuheeseen löydät tästä ja tästä.

Kotilieden kattava tietoisku puheenpitäjälle

Onnittelupuheen runko löytyy tästä.


Tehtävä:

Valitse listasta yksi aihe puheellesi ja kirjoita se.

Voit tutustua tästä kirjoitettuun juhlapuheeseen.




maanantai 5. toukokuuta 2014

Medialukutaito

Medialukutaidolla tarkoitetaan kykyä katsoa, lukea ja ymmärtää erilaisia mediassa julkaistuja tekstejä ja kuvia. 

Hyvään medialukutaitoon kuuluu, että vastaanottaja eli lukija tai katsoja, pystyy arvioimaan, millaiselle kohderyhmälle viesti on tarkoitettu ja millaisilla keinoilla tuo kyseinen viesti pyrkii vaikuttamaan vastaanottajaan.

Vastaanottajan täytyy osata arvioida, millainen tekstilaji on kulloinkin kyseessä. Onko viestin tarkoitus myydä jotain tuotetta tai aatetta vai onko tarkoitus välittää mahdollisimman neutraalia tietoa jostakin asiasta?

Mediassa ja varsinki internetissä on paljon sellaista sisältöä, joka ei noudata journalismin pelisääntöjä. On olemassa sivustoja, joiden ulkoasu ei poikkea esim. sanomalehtien virallisista sivustoista. Lukijan on oltava erityisen tarkka, että hän osaa erottaa oikean uutisen näiden sivustojen julkaisemista kohu-uutisista.  Lue lisää: Uutista on helppo matkia.

Lähde: http://www.ifla.org/publications/node/11174?og=7407



Mediakompassi-sivustosta löytyy paljon hyödyllistä tietoa medialukutaidosta ja sen kehittämisestä.

Mediakompassi: medialukutaito

Videot voi katsoa täältä.


Tehtäviä:


1. Etsikää ryhmissä netistä vanhoja Pepsi- tai Coca Cola -mainoksia tietyltä aikakaudelta.
2. Kootkaa kuvat PP-esitykseksi ja julkaiskaa työnne Padletissa.
3. Laatikaa yhdestä mainoksesta yksityiskohtaisempi  mainosanalyysi:
- Mitä mainostetaan
- Mikä on kohderyhmä?
- Mistä kohderyhmän voi päätellä?

- Millaisista osista mainos rakentuu? (tekstit, kuvat, muodot, värit)
- Mihin huomio kiinnittyy ensiksi?

- Onko kysymyksessä tiedottava mainos vai onko mainoksen tarkoitus luoda mielikuvia?
- Millaisia arvoja mainos katsojalle välittää? Millaiset ihmiset mainoksen mukaan käyttävät tuotetta?

- Onko mainos sinusta onnistunut? Miksi?
- Vetoaako mainos sinuun? Alatko haluta tuotetta?


Padlet: 8D , 8J



Lisämateriaalia:

Katso myös tämä.

Kaikkea ei kannata uskoa. Lue lisää...

Linkkejä:

Valheenpaljastajat Yle media- ja digitaidot

Verkonvaltiaat

Sananvapaus ja sensuuri
Vain vähemmistö maailmasta pääsee internetiin
Huorittelijat 
Vain prosentti nuorista uskoo MV-lehden juttuja
Yhdeksän tyyppillisintä nettihuijausta
Faktabaari
Näin somehuhusta tulee "totta"

Heikko medialukutaito suurin turvallisuusuhka

Yle Perjantai haastatteli kiistellyn MV-lehden perustajaa

Kuvanlukutaito

Kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa




Sanasto ja nimistö

Suomen kielen sanojen alkuperä

Suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen. Suomen kielen vanhin sanasto on peräisin suomalais-urgilaisesta kantakielestä. Tämän voi päätellä siitä, että suomen kielessä ja sen kaukaisessa sukukielessä unkarissa on sanoja, joiden alkuperä on sama. Tällaisia sanoja ovat esim. käsi ja vesi (unkarissa kezi ja viz).

Kielissä on monenlaista sanastoa. Omaperäiseksi sanastoksi sanotaan niitä sanoja, joita ei ole lainattu mistään toisesta kielestä. Suomen kielessä tällaisia omaperäisia sanoja ovat lähes kaikki jokapäiväiseen elämään liittyvä sanasto. Omaperäisiä sanojamme ovat esim. käsi, pää, silmä ja sydän. Myös verbit nähdä, kuulla, elää, mennä ja tuntea ovat vanhoja suomalais-ugrilaisia sanoja.

Aikojen saatossa suomalaisten kantaisät ovat eläneet ja käyneet kauppaa muiden kansojen kanssa. Samalla suomalaiset ovat saaneet vaikutteita ja myös sanoja niltä kauppakumppaneiltaan. Siksi suomen kielessä on paljon vanhaa, omaperäisiltä sanoilta kuulostavaa sanasto, joka on lainattu mm. germaanisista, slaavilaisista ja balttilaisista kielistä. Voit lukea aiheesta lisää esim. tästä.

Uusimmat lainasanat on helppo tunnistaa. Ne ovat yleensä lainasanoja ruotsin tai englannin kielestä kuten bussi, pankki tai insinööri.

Nimistö

Paikannimien selvittäminen on kiehtovaa. Oletko koskaan miettinyt, mistä esim. kaupungit ovat saaneet nimensä? Entäpä oman kotipaikkakuntasi nimistö? Miten se on saanut alkunsa? 

Suomalaisten paikannimien tutkimus on aloitettu 1800-luvun lopulla. Voit lukea aiheesta lisää esim. tästä.  

Suomalaisten sukunimien historia on aika lyhyt. 1800-luvulla kaikilla ei ollut varsinaista sukunimeä, vaan sellaisena käytettiin useimmiten kotitalon nimeä. Kirkonkirjoissakin ihmisten etunimen lisäksi mainittiin ns. isännimi esim. Pekka Matinpoika. 

Aivan kuten sanastossakin, myös etunimistä osa on omaperäisiä nimiä ja osa lainattu muista kielistä. Tiedätkö, mikä on sinun oman nimesi historia? Mistä etunimesi on peräisin? Miksi olet saanut vanhemmiltasi juuri tuon nimen? Entäpä mistä sukunimesi on peräisin? Kuinka yleisiä etu- ja sukunimesi ovat?

Tehtävä (plussatyö):

Tee selvitys omasta etu- ja sukunimestä esim. PP-esityksenä.
Katso ohjeet alta.


Liitä työsi Padlett-seinälle.




Otti oikean sukunimen. Tietoa sukunimistä

Nimet kertovat historiasta



keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Murteet

Suomen kieli on elävä ja kehittyvä kieli. Suomea onkin aina puhuttu hieman eri tavalla eri puolilla maatamme. Alueellisia puhekieliä sanotaan murteiksi. Suomessa puhuttavat murteet voidaan jakaa itä- ja länsimurteisiin.

Suomen kirjakieli on luotu murteiden pohjalta. Mikael Agricolan aloitti kirjakielen luomisen 1500-luvulla. Myöhemmin 1800-luvulla sanomalehtien palstoilla käytiin ns. murteiden sota. Tuolloin luotiin perusta nykyiselle kirjakielellemme, joka on eräänlainen kompromissi sekä itä- että länsimurteista. 

Yleiskieli ja kirjakieli ovat sopimuksenvaraisia kieliä. Niitä ohjaavat säännöt. Koulun tehtävä on opettaa jokaiselle lapselle ja nuorelle suomen kielen yleis- ja kirjakieltä. 

Viime vuosikymmeninä ihmiset ovat alkaneet arvostaa omaa puhuttua äidinkieltään. Puhutaankin ns. murrebuumista. Sen innoittamana on julkaistu mm. murrerunoja ja -sanakirjoja. Jopa Aku Ankasta on tehty omia murrennoksia. Ihmiset ovat perustaneet omille murteilleen myös Facebook-keskusteluryhmiä. 



tiistai 22. huhtikuuta 2014

Nuorten kirjallisuus


Nuorten kirjallisuudella tarkoitetaan erityisesti nuorille suunnattua kirjallisuutta. Kirjojen päähenkilöt ovat usein nuoria tai nuoria aikuisia. Kirjoissa käsitellään nuorille tuttuja aiheita kuten itsenäistymistä ja siihen liittyviä kasvukipuja, ihmissuhteita ja heräilevää seksuaalisuutta. Joskus kirjoissa käsietllään rankkojakin aiheita, kiusaamista, päihteitä. väkivaltaa ja kuolemaan.

Nuortenkirjoja on kirjoitettu 1800-luvulta alkaen. Alkuaikojen kirjoissa niiden henkilöt olivat kovin stereotyyppisiä: tytöt olivat tunnollisia ja kunnollisia, pojat reippaita ja rohkeita. Poikkeuksiakin toki esiintyi.

Nuortenkirjat ovat yleensä sarjakirjoja, joissa tärkeintä on juoni. Ne ovat yleensä erilaisia mysteeri-, seikkailu- tai ihmissuhdekirjoja.

Jatkokirjoissa puolestaan seurataan jonkun henkilön tai henkilöiden kehitystä ja kasvua.





Nuortenkirjallisuus from Anna-Maria Toivonen

Tehtävät:

1. Kirjoita muistiinpanot vihkoosi diaesityksestä.


NOVELLIANALYYSI

1. Pyydä opettajalta novellianalyysimoniste.
2. Lue kirjasta Tuija Lehtisen novelli Mä, Markkanen ja mopo
    ja täytä samalla monistetta.
3. Kirjoita monisteen avulla kirjoitelmavihkoosi novellianalyysi.
    Ohjeet ovat monisteen toisella puolella.
    Pyydä rohkeasti opettajalta apua!


KLASSIKKOTYÖ

1. Lue joku vapaavalintainen nuortenkirjaklassikko.
   Voit valita esim. jonkun tältä listalta tai vaikkapa arpoa sen Helsingin Sanomien
   Klassikkoautomaatin avulla.
2. Pyydä opettajalta Klassikko-moniste
3. Täytä moniste ja liimaa se kirjoitelmavihkoosi.

tai

1. Voit tehdä valitsemastasi klassikkokirjasta ns. kirjatrailerin esim. elokuvatyökalun avulla.
    Voit katsoa esimerkkejä kirjatrailereista esim. tästä linkistä.
2. Palauta kirjatrailerisi opettajalle Klassikkoseinälle Padletiin, joka löytyy tästä.

tai

1. Voit kirjoittaa klassikkokirjastasi lukupäiväkirjaa joko omaan jo olemassa olevaan blogiisi tai           opettajan luomaan Kidblog-blogiin, joka löytyy tästä.
2. Lukupäiväkirjan ohjeet löytyvät tästä.
3. Jos kirjoitat lukupäiväkirjaa omaan blogiisi, anna opettajalle blogisi osoite.


torstai 17. huhtikuuta 2014

Nykykirjallisuus

Modernilla kirjallisuudella eli nykykirjallisuudella tarkoitetaan toisen maailmansodan jälkeistä kirjallisuutta. 

Nykykirjallisuudessa on useita suuntauksia. 2000-luvulla ilmestyy edelleen realistista kirjallisuutta, jonka valtakausi alkoi jo 1800-luvun lopulla. Uudempaan 1900-luvun lopulla ilmestyneeseen kirjallisuuteen liitetään käsite postmodernismi.  

Olen jakanut nykykirjallisuuden seuraaviin jaksoihin:

- sodanjälkeinen kirjallisuus 1940-luvulla
- Jälleenrakennuksen vuosikymmen 1950
- poliittiset vuosikymmenet 1960 ja 1970
- 1980-luvun nousukausi
- 1990-luvun lama-aika
- 2000-luku





1970-luku kirjallisuudessa


1970-luvulla kirjallisuus ei samalla tavalla poliittisesti värittynyttä kuin 60-luvulla- Runoudessa keskityttiin mm. luonto- ja mieterunouteen. Romaanikirjailijoita puhutti suuri maaltamuutto. 70-luvun romaaneissa päähenkilöt muuttivat maalta kaupunkiin tai kuntakeskuksiin. 

Proosassa eli suorasanaisessa kirjallisuudessa oli havaittavissa seuraavat suuntaukset:

1. työläiskirjallisuus, johon kuului sekä perinteinen realismi että uudistuva realismi 
   (post- eli jälkirealismi):

2. dokumentti- ja raporttiproosa


3. keskiluokan kuvausta, "naiskirjallisuutta", tunnustuksellisia romaaneja



4. maaseutuproosaa


5. ensimmäiset postmodernistit



Tutustu Milla Peltosen esitelmään 70-luvun kirjallisuudesta tässä

lähde: Milla Peltonen, PP-esitys, Fiktiopäivät Tampereella 10.4.2010

Lukuvinkkejä:




Suomi 1970-luvulla

Hervanta
1970-luvulla Suomi oli kaupungistunut teollisuusmaa. Suurten kaupunkien läheisyyteen oli rakennettu nukkumalähiöitä kuten Tampereella Hervanta ja Tesoma.

70-luvulla yhä useammalla nuorella oli mahdollisuus jatkaa opintojaan vanhempien koulutustaustasta lukuunottamatta. Ennen työläisen poika tai tytär seurasi vanhempiensa jalanjälkiä työläisammattiin, mutta 70-luvulla työläisen lapsi saattoi kirjoittaa ylioppilaaksi ja jatkaa opintojaan yliopistossa.

1970-luku oli hyvinvointivaltion huippuaikaa. Vaikka kirjallisuudessa radikalismia ei nähtykään, 70-luvulla erilaiset ideologiat olivat suosittuja. Näistä näkyvimpänä esimerkkinä mm. taistolaisuus. Kekkosen valtakausi jatkui koko 70-luvun. Kekkosen lämpimät välit Neuvostoliittoon puhuttivat ulkovaltoja ja maailmalla puhuttiinkin "suomettumisesta", jolla viitattiin Suomen ja Neuvostoliiton suhteeseen.


1970-lukua leimasivat myös maailmanlaajuinen öljykriisi ja vuonna 1975 Helsingissä pidetty ETYK-kokous.   





1980-luku kirjallisuudessa

1980-luvulla alettiin puhua uudenlaisesta kirjallisuudesta. Keskustelua käytiin Helsingin sanomissa ja Ylioppilaslehdessä. Uudelta kirjallisuudelta haluttiin "hedelmällistä epäpuhtautta, vitaalisuutta ja kapinaa." Nuoret kirjailijat eivät halunneet enää kirjoittaa maaseuturealismia, vaan urbaaneja tarinoita maailmankansalaisista, jotka elävät tässä ja nyt.

Anja Kauranen ja Esa Saarinen vaativat Ylioppilaslehden kirjoituksessaan seuraavaa:

"Me vaadimme raivostuttavia runoja, arvoituksellisia runoja, nuoria runoja, joissa sykkii, läähättää, väpättää, värisee, kutkuttaa, vaikeroi, ulvoo, kikattaa, huutaa ja kiroaa koko aikamme rikkipirstoutunut ihminen - nuori ja vanha, nainen ja mies."

1970-luvun poliittisten taistelujen tilalle kirjallisuuteen tulivat kuvitelmat, päiväunet, toivekuvat, hallusinaatiot ja painajaiset. Kirjallisuus halusi protestoida perinteitä vastaan.

1980-luvulla ilmestyi ensimmäisen kerran enemmän naisten kirjoittamia esikoisteoksia kuin miesten kirjoittamia. Tunnetuimpia 80-luvulla aloittaneita kirjailijoita olivat mm. Anja Kauranen (nyk. Snellmann), Anna-Leena Härkönen, Rosa Liksom, Harri Sirola, Kari Levola, Juha Seppälä ja Kjell Westö.

1980-luvun proosa voidaan jakaa mm. seuraaviin ryhmiin:

1. "Uudet tulenkantajat" ja "nuorisoproosa"
    (Anja Kauranen, Harri Sirola, Anna-Leena Härkönen, Kauko Röyhkä)

2. "Pahan koulukunta"
     (Annika Idström, Olli Jalonen, Krister Kihlman)

3. "Lyhytproosaa"
     (Juha Seppälä, Rosa Liksom)

Ranskalaisen kirjailijan ja kriitikon Julien Gracqin mukaan 80-luvulta alkaen tieto ja informaatioa alkoi koostua entistä selvemmin pirstaleista ja sirpaleista. Lukijoille tarjoiltiin päiväkirjoja, kirjeitä, uutisia, muistioita, juoruja ja toisen käden tietoon perustuvia skandaaleja. Niistä tuli suositumpia kuin perusteelliset, paksut ja kärsivälisyyttä vaativat teokset. Lukijat kaipasivat viihdykettä, jonka voisi nopeasti kuluttaa ja jonka voisi jättää huoletta kesken joksikin aikaa ilman että kokonaisvaikutelma teoksesta häiriintyisi. Kirjallisuuden käsite laajentui, postmoderni kirjallisuus saattoi käytännössä olla mitä vain.


lähteet:

Yrjö Varpio: Vanhan polven perintö 1980-luvun kirjallisuus - muutosten aika. Teoksessa Hosiaisluoma (toim.): Hevosensulkia. Kirjastopalvelu Oy. 1991

Yrjö Hosiaisluoma: Nykyproosan monet maailmakuvat. Teoksessa Hosiaisluoma (toim.): Hevosensulkia. Kirjastopalvelu Oy. 1991

Pekka Vartiainen: Postmoderni kirjallisuus. Avain. 2013.

Lukuvinkkejä:


Suomi 1980-luvulla

1980-luvulla Suomi siirtyi jälkiteollisesta yhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan. Elettiin tasaisen talouskasvun aikaa, työttömyysluvut olivat alhaalla ja ihmisten elintaso nousi. Suomessa vallitsi vahva konsensus, vanha kissanhännän veto työväestön ja porvariston välillä unohtui, koska Suomella oli varaa rakentaa ja vahvistaa hyvinvointivaltiota.

1980-luku muistetaan myös kasinotaloudesta ja jupeista. Pankit myönsivät helposti rahaa isoihin hankkeisiin ja monet loivat miljoonaomaisuuden pörssikeinottelulla. Myöhemmin tämä helpon rahan kupla poksahti ja syöksi monet velkakurimukseen 1990-luvun alkuvuosina. 

Elävä arkisto: 1980-luku

lähde: Yrjö Hosiaisluoma: Nykyproosan monet maailmakuvat. Teoksessa Hosiaisluoma (toim.): Hevosensulkia. Kirjastopalvely Oy. 1991


1990-luku kirjallisuudessa





Suomi 1990-luvulla






2000-luku kirjallisuudessa




Suomi 2000-luvulla








2010-luku kirjallisuudessa




Suomi 2010-luvulla