torstai 27. marraskuuta 2014

Runous

Perinteinen lyriikka
Runous eli lyriikka on vanhin kirjallisuuden laji. Aikojen alussa runoja laulettiin eikä niitä kirjoitettu muistiin, vaan laulut siirtyivät sukupolvilta toisille pelkän kuulon varassa. Siksi olikin tärkeää, että näissä lyyrisissä lauluissa oli helposti mieleen jäävä rytmi ja sellaiset sanat, jotka oli helppo pitää mielessä. Siksi lauletuissa runoissa oli loppusointuja, toistuvia rytmikaavoja tai alkusoinnullisia sanoja ja toistoa.


Runomitat
Kun kirjoitustaito kehitettiin, runoja alettiin kirjoittaa ylös. Kirjoitetusta runoudesta tuli oma taidelajinsa. Loppusoinnut ja rytmi säilyivät edelleen tärkeässä osassa. Eri runouden lajeille oli omat, tarkoin säädetyt mittansa. Säkeistöt olivat tietyn mittaisia ja niissä piti olla tavurakenteeltaan oikeantyyppisiä sanoja. Oikean runoilijan tunnisti siitä, että hän hallitsi nämä tarkoin säännellyt runomitat.
Runomittoja ovat mm. trokee, daktyyli, jambi ja anabesti. Japanilaisia runomittoja ovat mm. tanka ja haiku.
Runomitta rakentuu yhdestä tai useammasta säkeestä eli runon rivistä. Runomitta rytmittää runon lausumista. Siihen kuuluvat myös tauot. Säkeen sisällä olevaa taukoa sanotaan kesuuraksi.
Alla olevasta linkistä pääset tutustumaan edellä mainittuihin runomittoihin.
Lisämateriaalia:

Riimit
Perinteisen, mitallisen runon paras tuntomerkki on riimi. Monien mielestä riimit eli loppusoinnut tekevät runosta oikean runon. Näin asia pitkään olikin.
Varhaisin runous perustui runomittoihin eikä niissä ollut loppusointuja. Kansalliseepoksessamme Kalevalassa ei käytetä lainkaan loppusointuja. Loppusoinnut tulivat runouteen vasta 500-luvun uskonnollisesta runoudesta.
Suomenkielisessa mitallisessa runoudessa käytettiin loppusointuja aina 1950-luvulle asti. Suoranaisia loppusointuvirtuooseja ovat. mm. Eino Leino, Otto Manninen, Aaro Hellaakoski, Kaarlo Sarkia ja Lauri Viita.
50-luvun modernismin myötä loppusoinnut ovat jääneet nykyrunoudesta lähes kokonaan pois. Loppusointuja esiintyy enää vain laulujen sanoituksissa ja lastenloruissa. Muussa runoudessa ne vaikuttavat vanhanaikaisilta ja jopa hieman koomisilta.

Erilaisia riimejä ja riimisarjoja
Riimit muodostuvat kahden tai useamman säkeen lopputavujen samankaltaisuudesta. Yleensä loppusoinnut muodostuvat yksi- tai kaksitavuisista sanoista: lyö - syö, saamme - jaamme jne. Olisi hyvä, jos loppusoinnussa keskenään olevat sanat olisivat eri sanaluokista: omamme - lomamme - otamme.
Loppusointu sitoo yhteen säekokonaisuuksia ja yhdistää erilaisia ajatuksia. Se voi saada aikaan yllätysiä ja uusia oivalluksia. Riimi kuljettaa runon ajatusta eteenpäin ja luo siihen musiikin tuntoa.
Riimit voivat esiintyä runoissa pareittain tai erilaisissa riimisarjoissa. Riimien järjestys vaikuttaa runon rytmiin. Riimirakennetta merkitään kirjaimilla, samanlaiset riimit merkitään samalla kirjamella.

"Siisti täytyy aina olla!"

A
sanoi kissa hietikolla. -

A
Raapi päälle tarpeenteon

B
pienen, sievän santakeon.

B

(Lauri Viita: Moraali)
Tämän runon riimikaava on siis AABB

Ikkunaani soittaa

A
sade toukokuun.

B
Suvi armas koittaa,

A
paisuu silmut puun.

B

(Einari Vuorela: Toukokuun sade)

Tämän runon riimikaava on ABAB

Yöstä valoon

A
voinko mennä?

B

Nouse, lennä

B
siltaa sinen!

C

Siivellinen

C
kunpa oisin!

D

Tee siis toisin:

D
rämmi saloon!

A

(Lauri Viita: Kaksi tietä)

Tässä runossa riimikaavana on ABBCCDDA



  1. Tehtävä
    Täydennä aukkotehtävä (5p)
  1. Tehtävä


Moderni runous
50-luvun aikana säännöllinen rytmi ja loppusoinnut saivat väistyä vapaan mitan tieltä. Runon tärkeimmäksi elementiksi tuli kuva. Ennen runo oli ennen kaikkea auditiivinen eli oli tärkeää, miltä runo kuulosti, modernissa runossa tärkeämpää on se, että runo välittää lukijalleen voimakkaan kuvan. 
Moderni runous alkoi puhua uusista, arkisistakin aiheista ja mukaan tuli myös puhekielisiä ilmaisuja. 

Vaikka moderni runous on mitatonta, se ei suinkaan ole rytmitöntä. Olisikin parempi nimittää sitä vapaarytmiseksi runoudeksi. Modernin runon analyysissa voi kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

  • säerakenne: kuinka pitkiä säkeitä runoissa esiintyy ja millaisia jaksoja ne muodostavat
  • välimerkit:  millaisia välimerkkejä on käytetty, minkä pituisia virkkeitä runoissa on ja miten ne vaikuttavat runon rytmiin
  • toisto: millaisia asioita runossa toistuu (äänteet, sanat, kuvat jne.)
  • puhe: dialogi, kommentit, slangin käyttö, vieraat kielet
  • typografia eli runon ulkoasu. Miten säkeet ja säkeistöt on aseteltu paperille
Proosaruno on runo, joka on kirjoitettu "yhteen pötköön" kuten romaanien ja novellien tekstit. Sitä ei siis ole jaettu säkeisiin eikä säkeistöihin.
Runoanalyysista enemmän:


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Poliittiset vuosikymmenet 1960 ja 1970

Suomi 1960-luvulla

Millaista oli elää lapsuutta ja nuoruutta 1960-luvulla:
TEE TEHTÄVÄ 12.


1960-luvun kirjallisuus

60-luvulla nuoret halusivat muuttaa maailmaa. Älymystö, johon myös kirjailijat tuohon aikaan kuuluivat, halusivat ennen kaikkea yhteiskunnallista tasa-arvoa ja he olivat sen vuoksi valmiita nousemaan barrikadeille ja marssimaan kaduilla banderollit kädessä. 
1960-luku oli kiivainta kirjasotien aikaa. Suuri lukeva yleisö oli tottunut toisenlaiseen kirjallisuuteen, jota uusi kirjailija sukupolvi julkaisi. Aikaisemmissa kirjasodissa kohua synnytti sotaa käsittelevät teokset. 60-luvulla paheksuntaa aiheutti kirjallisuus, jossa käsiteltiin seksuaalisuutta ja uskontoa. 
Paheksuntaa aiheutti mm. Paavo Rintalan teokset Mummoni ja Mannerheim (1960-62) ja Sissiluutnantti (1963). Keskustelua aiheutti mm. Alpo Ruuthin Kämppä (1969) ja Tytti Parraksen Jojo (1968).
Suurimman kohun aiheutti kuitenkin Hannu Salaman Juhannustanssit (1964)
Kirjasotien paras anti oli se, että jouduttiin uudelleen miettimään taiteen tulkintatapoja. Ymmärrettiin myös se, että taiteilijan sananvapauteen kuului ilmaista asioita eikä häntä voitaisi kevein perustein haastaa oikeuteen. 
TEE TEHTÄVÄ 7. Etsi vastaukset netistä. 
1950-luvun modernismin jälkeen ääneen pääsivät ns. radikaalit, jotka halusivat politisoida kulttuuria. 60-luvun merkittävin runokokoelma oli Pentti Saarikosken Mitä tapahtuu todella? Runot ovat polittisia kommentteja, joita Saarikoski oli poiminut sanomalehdistä, ihmisten puheista ja kirjoista. Samaa tapaa käyttivät amerikkalaiset beatnik-runoilijat. Saarikoski käytti runoissa muitakin arkisia elementtejä, kuten lehtiotsikoita, mainoksia ja vitsejä. Toisaalta Saarikoski tunsi hyvin myös antiikin kirjallisuuden ja hän siteerasi runoissaan yhtä luontevasti suuria antiikin mestareita.
Saarikosken runot:
TEE TEHTÄVÄ 8. 
Tutustu oppikirjan kappaleeseen:
TEE TEHTÄVÄ 9. 
Euroopan hulluvuosi 1968:
TEE TEHTÄVÄ 10.
Maailmalla tapahtuu 1960-luku
TEE TEHTÄVÄ 11.


60-luvun kirjailijoita ja teoksia
Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
Paavo Rintala: Mummoni ja Mannerheim, Sissiluutnantti
Pentti Saarikoski: Mita tapahtuu todella?
Hannu Salama: Juhannustanssit
Alpo Ruuth: Kämppä
Tytti Parras: Jojo

Suomi 1970-luvulla

1970-luvulla Suomi oli kaupungistunut teollisuusmaa. Suurten kaupunkien läheisyyteen oli rakennettu nukkumalähiöitä kuten Tampereella Hervanta ja Tesoma. 
70-luvulla yhä useammalla nuorella oli mahdollisuus jatkaa opintojaan vanhempien koulutustaustasta lukuunottamatta. Ennen työläisen poika tai tytär seurasi vanhempiensa jalanjälkiä työläisammattiin, mutta 70-luvulla työläisen lapsi saattoi kirjoittaa ylioppilaaksi ja jatkaa opintojaan yliopistossa.
1970-luku oli hyvinvointivaltion huippuaikaa. Vaikka kirjallisuudessa radikalismia ei nähtykään, 70-luvulla erilaiset ideologiat olivat suosittuja. Näistä näkyvimpänä esimerkkinä mm. taistolaisuus. Kekkosen valtakausi jatkui koko 70-luvun. Kekkosen lämpimät välit Neuvostoliittoon puhuttivat ulkovaltoja ja maailmalla puhuttiinkin "suomettumisesta", jolla viitattiin Suomen ja Neuvostoliiton suhteeseen.
1970-lukua leimasivat myös maailmanlaajuinen öljykriisi ja vuonna 1975 Helsingissä pidetty ETYK-kokous.   


1970-luvun kirjallisuus



1970-luvulla kirjallisuus ei samalla tavalla poliittisesti värittynyttä kuin 60-luvulla- Runoudessa keskityttiin mm. luonto- ja mieterunouteen. Romaanikirjailijoita puhutti suuri maaltamuutto. 70-luvun romaaneissa päähenkilöt muuttivat maalta kaupunkiin tai kuntakeskuksiin. Mm. Pirkko Saisio kuvasi tavallisten ihmisten elämää muuttuvassa yhteiskunnassa. 

Proosassa eli suorasanaisessa kirjallisuudessa oli useampia suosittuja suuntauksia. Osa kirjallisuudesta oli ns. työläiskirjallisuutta, joka jatkoi perinteisen realismin jäljissä. Suomessa ilmestyi laajoja romaanisarjoja, joista tuli hyvin suosittuja. Tällaisia olivat mm. Kalle Päätalon Iijoki-sarja ja esim. Orvokki Aution romaanitrilogia. 1800-luvun lopun hengessä pääosassa oli maaseudulla asuvat ihmiset ja heidän kohtalonsa. 

Maaseutuproosan vastakohdaksi julkaistiin myös romaaneja, joissa kuvattiin keskiluokkaa ja suomenruotsalaisia kulttuuripiirejä. Esimerkiksi Jörn Donner kirjoitti 10-osaisen Anders-sarjan. Samantyyppinen sarja on Henrik Tikkasen kirjoittama ns. osoitesarja. Nämä molemmat sarjat edustavat myös tunnustuksellista proosaa, jossa kirjailija ammentaa kokemuksia omasta elämästään. 

Suurin osa 50-luvulta aloittaneista kirjailijoista jatkoivat kirjoittamistaan vielä 1970-luvullakin. Kirjallisuus ei koskaan muutu radikaalisti yhdessä tai kahdessa vuosikymmenessä. 

- ensimmäiset postmodernistit

Tutustu Milla Peltosen esitelmään 70-luvun kirjallisuudesta tässä


Jälleenrakennuksen vuosikymmen 1950-luku

Suomi 1950-luvulla

Sodan jälkeinen aika oli Suomessa raskasta uudelleenrakentamisen aikaa. Suomi kuului toisen maailmansodan häviäjiin ja joutui sen vuoksi maksamaan raskaat sotakorvaukset Neuvostoliitolle. 50-luvulla Suomessa elettiin vielä säännöstelyn aikaan. Monet elintarvikkeet kuten sokeri, kahvi ja voi olivat ns. kortilla. Säännöstely loppui maaliskuussa 1954. 

50-luvulla Suomi oli vielä maatalousmaa. Suurin osa kansasta eli maaseudulla. Suomi alkoi vähitellen teollistua ja monet nuoret muuttivat työn perässä kaupunkeihin, jonne rakennettiin uusia, moderneja kerrostaloalueita. Kaupunkiasuinnoissa oli monia, viehättäväviä uutuuksia, kuten sähköliesi ja jääkaappi. Mukavuuksia, joista maaseudulla ei osattu edes unelmoida. Monet naiset olivat 50-luvulla kotiäitejä ja he huolehtivat kodista ja lapsista, kun miehet kävivät töissä toimistoissa tai tehtaissa. 


Coca Cola Helsingin olympialaisissa 1952
50-luvulla Suomi alkoi avautua länteen. 1952 Helsingissä oli kesäolympialaiset  ja Armi Kuuselasta kruunattiin uusi Miss Universum. Suomessa alettiin myydä Coca Colaa ja tekevisiot alkoivat yleistyä tavallisissa kodeissa. Perheillä oli varaa hankkia myös oma auto. 

50-luvulla Suomeen rantautui amerikkalainen nuorisokulttuuri. Elvis Presley shokeerasi lantioliikkeillään.  Kaduilla alkoi näkyä lättähattuja ja rasvatukkia. 50-luvun nuorisokulttuurista voit lukea lisää tästä.

Urho Kekkonen valittiin Suomen tasavallan presidentiksi vuonna 1956.


1950-luku kirjallisuudessa

1950-luku oli suomenkielisessä kirjallisuudessa ensimmäinen modernismin vuosikymmen. 50-luvun kohutuin teos lienee Väinö Linnan Tuntematon sotilas, jota käsittelemme vasta myöhemmin keväällä. Monet aikaisemmin debytoineet kirjailijat jatkoivat menestyksekästä uraansa. Uusia kirjailijoita olivat mm. Pentti SaarikoskiPaavo HaavikkoLassi NummiKirsi KunnasEila PennanenEeva Joenpelto ja Tove Jansson.

50-luvun modernismi näkyi erityisesti lyriikassa eli runoudessaProosassa eli romaaneissa ja novelleissa luovuttiin vanhasta, yhtenäisestä maailmakuvasta. Kirjailijat uskalsivat kyseenalaistaa vanhoja arvoja. Esim. Väinö Linnan Tuntematon sotilas synnytti kirjallisen sodan. Kustantaja julkaisi Tuntemattomasta sotilaasta sensuroidun version, sillä Linnan väitettiin herjaavan suomalaista armeijaa. Teos julkaistiin sensuroimattomana versiona nimellä Sotaromaani vasta vuonna 2000.


Lukuvinkkejä:


LISÄMATERIAALIA:

1950-luvun kirjallisuus Ylen Elävässä arkistossa: