Nykykirjallisuudessa on useita suuntauksia. 2000-luvulla ilmestyy edelleen realistista kirjallisuutta, jonka valtakausi alkoi jo 1800-luvun lopulla. Uudempaan 1900-luvun lopulla ilmestyneeseen kirjallisuuteen liitetään käsite postmodernismi.
Olen jakanut nykykirjallisuuden seuraaviin jaksoihin:
- sodanjälkeinen kirjallisuus 1940-luvulla
- Jälleenrakennuksen vuosikymmen 1950
- poliittiset vuosikymmenet 1960 ja 1970
- 1980-luvun nousukausi
- 1990-luvun lama-aika
- 2000-luku
1970-luku kirjallisuudessa
1970-luvulla kirjallisuus ei samalla tavalla poliittisesti värittynyttä kuin 60-luvulla- Runoudessa keskityttiin mm. luonto- ja mieterunouteen. Romaanikirjailijoita puhutti suuri maaltamuutto. 70-luvun romaaneissa päähenkilöt muuttivat maalta kaupunkiin tai kuntakeskuksiin.
Proosassa eli suorasanaisessa kirjallisuudessa oli havaittavissa seuraavat suuntaukset:
1. työläiskirjallisuus, johon kuului sekä perinteinen realismi että uudistuva realismi
(post- eli jälkirealismi):
(post- eli jälkirealismi):
2. dokumentti- ja raporttiproosa
3. keskiluokan kuvausta, "naiskirjallisuutta", tunnustuksellisia romaaneja
4. maaseutuproosaa
5. ensimmäiset postmodernistit
Tutustu Milla Peltosen esitelmään 70-luvun kirjallisuudesta tässä
lähde: Milla Peltonen, PP-esitys, Fiktiopäivät Tampereella 10.4.2010
Lukuvinkkejä:
1970-luvulla Suomi oli kaupungistunut teollisuusmaa. Suurten kaupunkien läheisyyteen oli rakennettu nukkumalähiöitä kuten Tampereella Hervanta ja Tesoma.
70-luvulla yhä useammalla nuorella oli mahdollisuus jatkaa opintojaan vanhempien koulutustaustasta lukuunottamatta. Ennen työläisen poika tai tytär seurasi vanhempiensa jalanjälkiä työläisammattiin, mutta 70-luvulla työläisen lapsi saattoi kirjoittaa ylioppilaaksi ja jatkaa opintojaan yliopistossa.
1970-luku oli hyvinvointivaltion huippuaikaa. Vaikka kirjallisuudessa radikalismia ei nähtykään, 70-luvulla erilaiset ideologiat olivat suosittuja. Näistä näkyvimpänä esimerkkinä mm. taistolaisuus. Kekkosen valtakausi jatkui koko 70-luvun. Kekkosen lämpimät välit Neuvostoliittoon puhuttivat ulkovaltoja ja maailmalla puhuttiinkin "suomettumisesta", jolla viitattiin Suomen ja Neuvostoliiton suhteeseen.
1970-lukua leimasivat myös maailmanlaajuinen öljykriisi ja vuonna 1975 Helsingissä pidetty ETYK-kokous.
lähde: Milla Peltonen, PP-esitys, Fiktiopäivät Tampereella 10.4.2010
Lukuvinkkejä:
Suomi 1970-luvulla
 |
| Hervanta |
70-luvulla yhä useammalla nuorella oli mahdollisuus jatkaa opintojaan vanhempien koulutustaustasta lukuunottamatta. Ennen työläisen poika tai tytär seurasi vanhempiensa jalanjälkiä työläisammattiin, mutta 70-luvulla työläisen lapsi saattoi kirjoittaa ylioppilaaksi ja jatkaa opintojaan yliopistossa.
1970-luku oli hyvinvointivaltion huippuaikaa. Vaikka kirjallisuudessa radikalismia ei nähtykään, 70-luvulla erilaiset ideologiat olivat suosittuja. Näistä näkyvimpänä esimerkkinä mm. taistolaisuus. Kekkosen valtakausi jatkui koko 70-luvun. Kekkosen lämpimät välit Neuvostoliittoon puhuttivat ulkovaltoja ja maailmalla puhuttiinkin "suomettumisesta", jolla viitattiin Suomen ja Neuvostoliiton suhteeseen.
1970-lukua leimasivat myös maailmanlaajuinen öljykriisi ja vuonna 1975 Helsingissä pidetty ETYK-kokous.
1980-luku kirjallisuudessa
1980-luvulla alettiin puhua uudenlaisesta kirjallisuudesta. Keskustelua käytiin Helsingin sanomissa ja Ylioppilaslehdessä. Uudelta kirjallisuudelta haluttiin "hedelmällistä epäpuhtautta, vitaalisuutta ja kapinaa." Nuoret kirjailijat eivät halunneet enää kirjoittaa maaseuturealismia, vaan urbaaneja tarinoita maailmankansalaisista, jotka elävät tässä ja nyt.
Anja Kauranen ja Esa Saarinen vaativat Ylioppilaslehden kirjoituksessaan seuraavaa:
"Me vaadimme raivostuttavia runoja, arvoituksellisia runoja, nuoria runoja, joissa sykkii, läähättää, väpättää, värisee, kutkuttaa, vaikeroi, ulvoo, kikattaa, huutaa ja kiroaa koko aikamme rikkipirstoutunut ihminen - nuori ja vanha, nainen ja mies."
1970-luvun poliittisten taistelujen tilalle kirjallisuuteen tulivat kuvitelmat, päiväunet, toivekuvat, hallusinaatiot ja painajaiset. Kirjallisuus halusi protestoida perinteitä vastaan.
1980-luvulla ilmestyi ensimmäisen kerran enemmän naisten kirjoittamia esikoisteoksia kuin miesten kirjoittamia. Tunnetuimpia 80-luvulla aloittaneita kirjailijoita olivat mm. Anja Kauranen (nyk. Snellmann), Anna-Leena Härkönen, Rosa Liksom, Harri Sirola, Kari Levola, Juha Seppälä ja Kjell Westö.
1980-luvun proosa voidaan jakaa mm. seuraaviin ryhmiin:
1. "Uudet tulenkantajat" ja "nuorisoproosa"
(Anja Kauranen, Harri Sirola, Anna-Leena Härkönen, Kauko Röyhkä)
2. "Pahan koulukunta"
(Annika Idström, Olli Jalonen, Krister Kihlman)
3. "Lyhytproosaa"
(Juha Seppälä, Rosa Liksom)
Ranskalaisen kirjailijan ja kriitikon Julien Gracqin mukaan 80-luvulta alkaen tieto ja informaatioa alkoi koostua entistä selvemmin pirstaleista ja sirpaleista. Lukijoille tarjoiltiin päiväkirjoja, kirjeitä, uutisia, muistioita, juoruja ja toisen käden tietoon perustuvia skandaaleja. Niistä tuli suositumpia kuin perusteelliset, paksut ja kärsivälisyyttä vaativat teokset. Lukijat kaipasivat viihdykettä, jonka voisi nopeasti kuluttaa ja jonka voisi jättää huoletta kesken joksikin aikaa ilman että kokonaisvaikutelma teoksesta häiriintyisi. Kirjallisuuden käsite laajentui, postmoderni kirjallisuus saattoi käytännössä olla mitä vain.
lähteet:
Yrjö Varpio: Vanhan polven perintö 1980-luvun kirjallisuus - muutosten aika. Teoksessa Hosiaisluoma (toim.): Hevosensulkia. Kirjastopalvelu Oy. 1991
Yrjö Hosiaisluoma: Nykyproosan monet maailmakuvat. Teoksessa Hosiaisluoma (toim.): Hevosensulkia. Kirjastopalvelu Oy. 1991
Pekka Vartiainen: Postmoderni kirjallisuus. Avain. 2013.
Lukuvinkkejä:
Anja Kauranen ja Esa Saarinen vaativat Ylioppilaslehden kirjoituksessaan seuraavaa:
"Me vaadimme raivostuttavia runoja, arvoituksellisia runoja, nuoria runoja, joissa sykkii, läähättää, väpättää, värisee, kutkuttaa, vaikeroi, ulvoo, kikattaa, huutaa ja kiroaa koko aikamme rikkipirstoutunut ihminen - nuori ja vanha, nainen ja mies."
1970-luvun poliittisten taistelujen tilalle kirjallisuuteen tulivat kuvitelmat, päiväunet, toivekuvat, hallusinaatiot ja painajaiset. Kirjallisuus halusi protestoida perinteitä vastaan.
1980-luvulla ilmestyi ensimmäisen kerran enemmän naisten kirjoittamia esikoisteoksia kuin miesten kirjoittamia. Tunnetuimpia 80-luvulla aloittaneita kirjailijoita olivat mm. Anja Kauranen (nyk. Snellmann), Anna-Leena Härkönen, Rosa Liksom, Harri Sirola, Kari Levola, Juha Seppälä ja Kjell Westö.
1980-luvun proosa voidaan jakaa mm. seuraaviin ryhmiin:
1. "Uudet tulenkantajat" ja "nuorisoproosa"
(Anja Kauranen, Harri Sirola, Anna-Leena Härkönen, Kauko Röyhkä)
2. "Pahan koulukunta"
(Annika Idström, Olli Jalonen, Krister Kihlman)
3. "Lyhytproosaa"
(Juha Seppälä, Rosa Liksom)
Ranskalaisen kirjailijan ja kriitikon Julien Gracqin mukaan 80-luvulta alkaen tieto ja informaatioa alkoi koostua entistä selvemmin pirstaleista ja sirpaleista. Lukijoille tarjoiltiin päiväkirjoja, kirjeitä, uutisia, muistioita, juoruja ja toisen käden tietoon perustuvia skandaaleja. Niistä tuli suositumpia kuin perusteelliset, paksut ja kärsivälisyyttä vaativat teokset. Lukijat kaipasivat viihdykettä, jonka voisi nopeasti kuluttaa ja jonka voisi jättää huoletta kesken joksikin aikaa ilman että kokonaisvaikutelma teoksesta häiriintyisi. Kirjallisuuden käsite laajentui, postmoderni kirjallisuus saattoi käytännössä olla mitä vain.
lähteet:
Yrjö Varpio: Vanhan polven perintö 1980-luvun kirjallisuus - muutosten aika. Teoksessa Hosiaisluoma (toim.): Hevosensulkia. Kirjastopalvelu Oy. 1991
Yrjö Hosiaisluoma: Nykyproosan monet maailmakuvat. Teoksessa Hosiaisluoma (toim.): Hevosensulkia. Kirjastopalvelu Oy. 1991
Pekka Vartiainen: Postmoderni kirjallisuus. Avain. 2013.
Lukuvinkkejä:
Suomi 1980-luvulla
1980-luvulla Suomi siirtyi jälkiteollisesta yhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan. Elettiin tasaisen talouskasvun aikaa, työttömyysluvut olivat alhaalla ja ihmisten elintaso nousi. Suomessa vallitsi vahva konsensus, vanha kissanhännän veto työväestön ja porvariston välillä unohtui, koska Suomella oli varaa rakentaa ja vahvistaa hyvinvointivaltiota.
1980-luku muistetaan myös kasinotaloudesta ja jupeista. Pankit myönsivät helposti rahaa isoihin hankkeisiin ja monet loivat miljoonaomaisuuden pörssikeinottelulla. Myöhemmin tämä helpon rahan kupla poksahti ja syöksi monet velkakurimukseen 1990-luvun alkuvuosina.
1980-luku muistetaan myös kasinotaloudesta ja jupeista. Pankit myönsivät helposti rahaa isoihin hankkeisiin ja monet loivat miljoonaomaisuuden pörssikeinottelulla. Myöhemmin tämä helpon rahan kupla poksahti ja syöksi monet velkakurimukseen 1990-luvun alkuvuosina.
Elävä arkisto: 1980-luku
lähde: Yrjö Hosiaisluoma: Nykyproosan monet maailmakuvat. Teoksessa Hosiaisluoma (toim.): Hevosensulkia. Kirjastopalvely Oy. 1991
lähde: Yrjö Hosiaisluoma: Nykyproosan monet maailmakuvat. Teoksessa Hosiaisluoma (toim.): Hevosensulkia. Kirjastopalvely Oy. 1991
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti