Suomen kielen äännekestojen erottaminen on hankalaa. Mitä vanhempana lapsi tai nuori muuttaa Suomeen, sitä hankalampaa hänen on oppia erottamaan äännekestoja. Siksi asiaa on syytä harjoitella S2-tunneilla.
Aluksi opettajan on syytä vain havainnoida, kuinka hyvin oppilas tuottaa spontaanissa puheessaan äännekestoja. Vaikka oppilas osaisikin tuottaa ne oikein, opettajan voi auttaa oppilasta kiinnittämään asiaan huomiota. He voivat yhdessä esim. katsella kuvia ja opetella erottamaan toisistaan esim. sanat tuli ja tuuli, siili ja silli jne. Äännekestojen eroista tulee näin oppilaalle tietoinen ilmiö.
Harjoiteltavat äänteiden kestoerot:
vokaalit a - aa, e - ee, i - ii, o - oo, y - yy, ä - ää, ö -öö
konsonantit k - kk, l - ll, m - mm, n - nn, nk - ng, p - pp, r - rr, s - ss, t - tt
Äännekestot kirjoituksessa
Jos oppilas on kirjoitustaitonen, äännekestojen erottelua voi testata ja harjoitella myös sanelutehtävillä. Oppilaan kanssa kannattaa käyttää paljon aikaa siihen, että oppilas oppii itse tuottamaa nuo erot ja hän huomaa omissa ääntöelimissään esim. pitkän ja lyhyen konsonantin eron.
Itse pyydän oppilaita huomioimaan, kuinka esim. kieli tai huulet jäävät "jumiin" kaksoiskonsonantissa. Vokaalien kestoeron kuuleminen vaatii enemmän harjaantumista.
Kestoerojen harjoittelu ja niiden systemaattinen korjaaminen sekä puheessa että kirjoituksessa on tarpeen niin kauan kuin asia ei ole vakiintunut. (Vertailua suomenkielisten lasten äännekestojen oppimiseen)
Lisätietoa:
LuKiMat-sivusto: lukivalmiuksien opettaminen
Äännekestot muoto-opillisissa ilmiöissä
Äännekestoilla on tärkeä rooli suomen kielen muoto-opissa. Siksi tähän ilmiöön on syytä kiinnittää runsaasti huomiota kielen oppimisen alkuvaiheista lähtien. Vaikka oppilas osaisi puheessaan tuottaa äännekestot oikein, mutta hän ei osaa systemaattisesti kirjoittaa niitä oikein, hänen kielitaidostaan saattaa saada huonomman kuvan kuin se todellisuudessa on.
Mikäli oppilaan kanssa ei ole kiinnitetty huomiota äännekestojen merkitykseen esim. oikeinkirjoituksessa ja sanojen taivutuksen yhteydessä, oppilas ei välttämättä itse huomaa kiinnittää niihin huomiota lukiessaan suomenkielistä tekstiä.
Äännekestot ovat merkittävässä roolissa mm. yksikön partitiivissa (Minä syön kanaa), verbitaivutuksessa (minä tapaan hänet / minä tapan hänet), nomityypeissä (minä pesen maton / mattoja), puhekielessä (hän sanoo / hän sano) jne. Äännekestoihin tulee kiinnittää huomiota silloinkin, kun harjoitellaan systemaattisesti mm. verbin ja nominien taivutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti